Alkuperäinen ohjaamo oli huomattavasti vasemmalle vinossa ja vilkaisu lokasuojiin todisti sen olevan myös useasta kohtaa puhki ruostunut. Ohjaamo päätettiin uusia joka tapauksessa ilman tätä tarkempia tutkimuksia. Purkuohjaamoita kyseltiin muutamasta eri purkaamosta ja yhtä käytiin katsomassakin. Oikeasti ehjää ja järkevän hintaista ei kuitenkaan löytynyt. Seuraavaksi käännyttiin varaosatiskin puoleen. A92-mallin ohjaamoksi päivittynyttä mallia olisi saatavana, mutta kyseessä ei ollut varastotuote, toimitusaika olisi noin 60 päivää. Tähän päätyttiin tarttua, olisihan kyseessä tehdasuusi ohjaamorunko, joka olisi asennusvalmis.

Uusi ohjaamorunko näytti kaukaa hyvältä, tämän hankinta tulisi käytännössä poistamaan peltitöiden tarpeen ja säästäisi projektin ajankulutuksessa ison siivun.

Sivusta näytti tältä.

Ja takaviistosta tältä.

Vahinko vaan että työnjälki ei kestänyt kauttaaltaan päivänvaloa. Hiomakoneella oli päästelty pitkin peltejä ennen maalausta. No nämä haittaisivat vain pilkuntarkkaa omistajaa kun jäävät konepeiton varjoon ja piiloon.

Hieman hankalampi oli käsittää muutamia hitsaamalla aikaan saatuja hitsipalloja, jotka oli jätetty siivoamatta. Suojakaasu päässyt loppumaan vai ulkonako tämä on hitsattu?

Kaikki hitsisaumat eivät muutenkaan olleet kovin nättejä..

.. mutta jossain kohtaa oli lipsahtanut kokonaan ohi kohteesta ja lopputuloksena oli hitsaamaton reikä peltien välissä.

Harmillisesti lattialle oli pudonnut maalauksen suojatulppa, jota ei oltu huomattu poistaa. Näin ollen alle oli jäänyt maaliton kohta. Lattian kulmissa oli maalin alle jäänyt, ilmeisesti hiekkapuhalluksesta, hiekkaa.

Huonoin maalipinta oli lokasuojissa, jotka pitäisi olla parhaassa maalissa. Metallin pinta oli niin karhea (hiekkapuhalluksen jäljiltä?) että siinä olevat korkeimmat metallipiikit ylettivät maalipinnan läpi. Tässä kohtaa tarkastelua oli todettava että uusiksi meni, ohjaamorunko oli maalattava uudelleen.

Oikean puolen lokasuojassa oli läpi palanut hitsisauma. Maalaus oli yhtä huono kuin toisellakin puolella.

Sivuikkunoiden hitsaukset olivat myös tehty rankalla kädellä. Samaa jälkeä oli hiontayritys, joka oli vienyt tiivitepokkauksen paksuudesta siivun.

Vasemmalla puolella tilanne oli hieman parempi.

Myös takana näkyviin jäävillä osuuksilla oli hiomakone käynyt. Lokasuojan sisäpinnassa maalauksen lopputulos oli yhtä huono kuin ulkopuolella.

Muutama nööliruutan karvakin oli jätetty muistoksi. Lokasuojan karhea sisäpinta näkyy paremmin tässä kuvassa. Myös tällä pinnalla oli metallipiikkejä maalipinnan pintaan asti.

Oikean sivuikkunan alakarmissa oli porattuna vedenpoistoreiät. Päällä isompi, noin 6 mm reikä ja alemmassa pellissä noin 4 mm reikä. Vasemmalla puolella oli vastaavaan kohtaan porattu vain päälimmäiset reiät, joten kaikki tiivisteen takaa valuva vesi olisi valunut verhoilun taakse ja päässyt pois vasta lattian kautta.

Muovilokasuojan kiinnikkeiden alta puuttui maalia kokonaan, jolloin ne olisivat alkaneet ruostumaan välittömästi kosteutta saadessaan.

Hitsiroiskeita riitti joka puolella.

Kaupanpäällisiksi vasen yläkulma oli osunut johonkin, joten maalipinta oli rikki.

Kun ohjaamorunko päätettiin maalata uudelleen niin pohjatöiksi siivottiin rujompia saumoja hieman siistimmiksi ja poistettiin suurin osa hitsiroiskeista. Suojakaasu oli näemmä ollut vähissä monessa kohtaa.

Reikäsaumaa ei edes maali täytä.

Maalipinta hiottiin kauttaaltaan 400 karkeuden hiomapaperilla. Epäkeskohiomakoneella pyyhkäisty toi nätisti kimaltavat metallipiikit esiin.

Koko ohjaamorunko hiottiin läpi..

.. myös pohjan maalipinta varmistettiin, eli sekin oli hiottava läpi.

Hionnan jälkeen huolellinen pölyjen puhdistus, rasvojen poisto ja pohjamaali pintaan.

Ohjaamon sisäosat käytiin samalla tavalla läpi.

Samoin myös pohja pohjamaalattiin.

Nämä vasemman ikkunakarmin vedenpoistoreiät pääsivät unohtumaan. Puute huomattiin onneksi tässä vaiheessa ja reiät ehdittiin pohjamaalata vielä porauksen jälkeen.

Ja viimein kaksi kierrosta uutta väriä pinnassa. Kyseessä on sama Spies Heckerin 2-komponenttinen raskaankaluston akryylimaali kuin edellisissäkin Valtran runkomustan maalauksissa.

Toisesta kulmasta..

.. ja sisältä. Ohjaamorunko on täynnä huoltoluukkuja, joka helpotti selkeästi maalaamista. Maalaaminen onnistui kauttaaltaan yhdellä kerralla.

Alkuperäisen ohjaamon tuulilasi oli rikki, joten uuteen ohjaamorunkoon hankittiin uusi lasi.

Tuulilasin kiinnittämistä varten hankittiin 10 mm halkaisijalla olevaa butyylinauhaa (varaosanumero KH6343).

Lasia sovitettiin paikalleen ensin ilman butyylinauhtaa ja keskikonsolin ulkokehä merkittiin teipillä lasiin. Butyylinauha oli tämän jälkeen helppo asemoida lasiin.

Seuraavaksi oli irrotettava polvilasit alkuperäisestä ohjaamosta. Lasit sahattiin irti ohuella vaijerilla.

Polvilasin mustan alueen taakse olikin kertynyt melkoinen kasa moskaa.

Lasit puhdistettiin ja uusi butyylinauha päätettiin kiertää niin ettei likaa pääse varastoitumaan alhaalta umpinaiseen tilaan. Molempiin laseihin jätettiin sisäkulmiin tyhjä kohta, jotta mahdollinen kondenssivesi pääsee pois.

Lasien asennusta varten hankittiin myös uudet lasien väliset kiinnityslistat (varaosanumero 33192400 (ylempi, vasen) ja 33192500 (alempi, oikea).

Lasit päästiin tämän jälkeen nostamaan paikoileen. Tuulilasia tukee keskellä oleva säädettävä peltituki ja yläkulmissa olevat peltikiinnikkeet.

Tästä seuraavaan osioon: