E46 touringin korjaus jatkuu, sivu 4

Moottorin huoltamisen jälkeen päästiin viimein koritöihin. Ensimmäisenä vaihdettiin kaikki kolme romuksi mennyttä ovea. Purkuovetkaan eivät olleet mitään priima kuntoisia, mutta niistä saa vielä järkevällä työmäärällä tehtyä kelvolliset.

Oven purkaminen on hyvin yksinkertaista. Ovipahvista irroitetaan kahvan alta kaksi ruuvia ja ylempää kahvasta peitelevyn alta yksi ruuvi. Tämän jälkeen irrotetaan oven koristelista kampeamalla listaa ulospäin. Koristelistan alta löytyy vielä yksi ruuvi, joka täytyy irrottaa. Tässä vaiheessa ovipaneeli on kiinni enää muovisilla kiinnikkeillä jotka aukeavat kun ovipaneelia vedetään irti ovesta. Paneelin irrottaminen kannattaa aloittaa alakulmasta. Ovipanelin poiston jälkeen irroitetaan vielä ovikahvasta vaijeri. Näin ollaan päästy kuvan tilanteeseen, jossa irrotetaan laku- eli butyylinauhaa oven ja höyrysulun välistä. Butyylinauhaa kannattaa lämmittää hieman, jolloin se irtoaa helpommin ja höyrysulkusolumuovin saa ehjänä irti. Airbag-patruuna on irroitettava ovesta ennen kun muovi saadaan kokonaan irrotettua.

Ovi näyttää ilman höyrysulkua ja airbag-panosta tältä.

Karmilista tuntui olevan tiukasti kiinni. Listan molemmissa päissä on yhdet kiinnikkeet. Näiden kiinnikkeiden lisäksi lista on kiinnitetty butyylinauhan palasella kohdasta, jossa se tekee 90 asteen käännöksen. Lista kannatta irrottaa vetämällä ensin jomman kumman päätykiinnikkeen irti ovesta, tämän jälkeen lista irtoaa helposti.

Kun ovesta on kaikki tarpeellinen purettu, voidaan oven johtosarja irrottaa korin johtosarjasta, irrottaa ovistoppari korista sekä saranapultit ovisaranoista. Näiden jälkeen oven voi nostaa pois paikaltaan. Ovikahvan ja lukkopesän purkamiset tehtiin tosin vasta kun ovi oli nostettu pois paikaltaan.

Lukkopesän ja ovikahvan purkamisesta löytyy muutama kuva ja tekstiä lisäsivulta tästä

Korvaava tyhjä ovirunko nostettiin saranoilleen. Oveen asennettiin lukkomekanismi oven asemoinnin mahdollistamiseksi, sekä ikkuna (ilman nostinmekanismia) varastoinnin takia.

Oikea sivu näytti nyt "uusilla" etu- ja takaovilla (ennen asemointia) tältä.

Vaihdettavan takakyljen tieltä oli sahattava sivulasi irti. Tämän lasin sahaamiseen ei voitu käyttää vaijerisahausta, koska lasin tiivisteet ja liimalista olivat liian tiiviisti koria vasten. Ainoaksi tavaksi lasin ehjänä irrottamiselle jäi siis sahaaminen paineilmasahalla. Tässä vaiheessa jättäydyin lasin rikkomisen pelossa kuvaajan rooliin ja kaveri sai leikata lasin ehjänä irti.

Tässä vielä leikkuuvaihetta toisesta kulmasta. Takakontin oikean puolen verhoukset purettiin pois ja takapenkki kaadettiin eteen ennen sahauksen aloittamista.

Sahausjälki oli siisti ja lasi jäi ehjäksi niin kuin pitikin. Jäljelle jäänyt liimapalko leikattiin tasaiseksi mattoveitsellä. Leikkaus tehtiin niin että maalipinta jäi koskemattomaksi aukon yläreunojen osalta (osuus johon pellinvaihto ei ylety).

Takakyljen irrotusta valmisteltiin peittämällä takaoviaukko ja takasivuikkunan aukko pahvilla, näin vähennetään sisustan sotkemista. Takakyljen leikkauspaikat hiottiin jo nyt pellille, koska yhtenäistä peltiä on helpompi hioa.

Valmistelun jälkeen aloitettiin pistehitsien avaaminen. Pistehitsikohtia ohennettiin paineilmavingulla siihen asti, että pintapelti irtosi taustapellistä. Tällä tavalla taustapelti jää yhtenäiseksi ja siihen voidaan piste- tai tulppahitsata uusi pintapelti päälle.

Pintapelti sahattiin sopivista kohdista poikki ennen kaikkien pistehitsien avaamista. Korisaha on tässä kohtaa ehdoton työväline.

Helman luokse tuleva katko tuotiin niin alas, että suurin osa saumasta tulee jäämään kynnyslistan alle.

Tässä hyvä esimerkki sahauspaikasta, joka onnistuu korisahalla vielä ihan hyvin mutta laikkakoneella ei pärjäisi lainkaan.

Pistehitsit avattiin myös lokarin kaaresta. Tässä vaiheessa saa pintapeltiä rusikoida niin paljon kun haluaa, kunhan ei turhaan koske sisäpeltiin. Pahvilaatikko on suojaamassa polttoaineen täyttöputkea/korkkia.

Tässä viimein takakyljen pintapelti pois kokonaan. Tankkausaukon vasemmalla puolella vaakatasossa oleva kolmion muotoinen pelti tuli myös uuden takapinnan mukana, joten se irroiteltiin korista vielä kuvan ottamisen jälkeen.

Viistokuvasta näkee hieman paremmin, että sisäosat ovat painuneen jonkin verran. Sisäpeltejä tunkattiin ulospäin ja samalla vasarrettiin lähemmäs oikeaa muotoa.

Sisäpuolelta tilanne näytti tältä. Lokasuojan pystyseinämästä näkee vaurion syvyyden parhaiten. Isoimmassa aukossa on takalasin pesunestesäiliö ja se oli vielä pientä vääntymää lukuunottamatta täysin ehjä. Tuuletusräppänä oli muutamasta kohtaa revennyt, joten varaosatiskiltä haettiin uusi (noin 6e). Taustalla e36:nen apurungon kiinnityspisteremontissa =)

Takakulmaa tunkattiin ulospäin ja samalla paukuteltiin vasaralla lähemmäs oikeaa muotoa, varsinainen hienosäätö tehtiin kuitenkin vasta takakyljen sovituksen yhteydessä. Lokarin kaari oli tässä vaiheessa vielä tekemättä.

Uuteen takakylkipalaan (409e) mitattiin ja merkittiin leikkausviivat. Pala leikattiin noin 2cm mitattua mittaa isommaksi. Viimeinen sovitus-sahaus tehtiin vasta kun pelti oli nostettu autoon paikalleen.

Kylkipala sahattiin merkittyjen viivojen mukaisesti.

Peltiin merkittiin korista alkuperäisten pistehitsien paikat ja näiden merkkien mukaan pelti reijitettiin 8mm reijillä tulppahitsausta varten. Myös edullisen pistehitsikoneen hankintaa pohdittiin ja muutamaa konetta testattiinkin, mutta alle tuhannen euron koneella ei saatu tehtyä tehdaslujuutta vastaavaa pistehitsiä.

Takaluukun tiivistekantin reijät tehtiin muista poiketen korin puolelle, jotta tulppahitsien hitsaaminen ja tasoittaminen olisi helpompaa.

Kylkipalan ja korin väliset kantit hiottiin puhtaaksi ja kantteihin ruiskutettiin sinkkispraytä. Sinkki kestää maalia paremmin hitsauksesta syntyvää lämpöä ja näin ollen siitä on ruostesuojahyötyä vielä hitsauksen jälkeenkin. Maali olisi palanut kanttien välissä irti pellistä ja palojätteet olisivat estäneet kotelosuoja-aineen pääsyn pellin pinnalle.

Pelti puristettiin paikalleen tulppahitsireijistä poratuilla ohutlevyruuveilla ja lukkopihdeillä. Kun pelti oli istutettu kohdalleen niin se hepattiin kiinni saumojen ulkonurkista, tämän jälkeen tarkastettiin vielä kerran oven ja takaluukun istuvuus kylkipalaan nähden. Jos asemointia olisi pitänyt vielä muuttaa, niin ulkonurkkien hepit olisivat olleet helposti avattavissa, onneksi ei tarvinut.

Saumat hepattiin noin parin sentin välein ja välit hitsattiin hiljalleen pulssihitsauksella umpeen. Hitsaus tehtiin väli kerrallaan vaihtaen aina hitsauskohdetta joka välin jälkeen, esim. helmasta yksi väli, seuraava väli d-pilarista, seuraava väli c-pilarista ja sitten taas yksi väli helmasta. Tällä rauhallisella hitsauskierrolla pelti sekä sauma ehtivät jäähtymään ja vältyttiin liialliselta pellin lämmittämiseltä/vetelyiltä.

Takakylki paikallaan sekä sauma- että tulppahitsattuna.

Sisäpuolelta näkee selvästi että hitsi on tunkeutunut läpi asti ja liitos on selvästi pitävä.

Seuraavaksi hiottiin hitsisaumat ja tulppahitsit pintapellin tasalle. Paineilmatyökalut ovat tässäkin hommassa parhaita.

Hiotut hitsisaumat pohjustettiin juotospohjusteella tinausta varten. Juotospohjuste mahdollistaa tinan tarttumisen tiukasti peltiin, aine on juoksevaa ja levitys tehtiin pensselillä.

Pohjustettu kohta kuumennetaan niin kuumaksi että pintaan muodostuu musta kuonakerros ja pohjusteaine sulaa. Tämän jälkeen lopetetaan lämmitys ja pinnasta pyyhkäistään puhtaalla kankaalla musta kuona-aine pois ennen kun pinta pinta jähmettyy.

Tinaa sulatetaan ensin kasoiksi pitkin tinattavaa pintaa. Tinan levitys voidaan aloittee heti kun tinaa on pinnalla riittävästi. Tinaa kannattaa ottaa käyttöön riittävästi, koska tinan lisäys levityksen jälkeen on hieman hankalampaa. Levitys tapahtuu puhalluslampulla ja öljyllä kyllästetyllä puupalikalla. Tinakasoja lämmitetään yksi kerrallaan niin paljon että tina pehmenee, mutta ei vielä täysin sula. Pehmeää tinamassaa painellaan puupalikalla haluttuun muotoon.

Tinauksen jälkeen voidaan pinnasta ottaa möykyt pois esim. panssariviilalla. Tina on pehmeää materiaalia, joten sitä on helppo hioa esim. hiekkapaperilla.

Hionnan jälkeen tinapinnalle tehdään normaalit maalaustoimenpiteet - kitti, hiomaväri jne. Kotelosuojaus on tehtävä erityisen huolellisesti juuri tinatun kohdan takaa, koska tinauksessa peltiä joudutaan lämmittämään niin paljon että kotelossa jo olevat kotelosuoja-aineet kärsivät.

Remonttitarina jatkuu seuraavalla sivulla. Tässä linkki sivulle 5.