E46 touringin korjaus jatkuu, sivu 5

Seuraavana on vuorossa perän alustaremontti. Alustaan vaihdettiin tässä vaiheessa kaikki loput kumiosat (etupään kumiosat ja nivelet oli tässä vaiheessa jo vaihdettu).

Takapään alustaremontti lähti käyntiin kauppareissulla. Hankintalistalla oli kaikki takapään alustaosat koiranluita lukuunottamatta. Koiranluut näyttivät olevan niin hyvässä kunnossa, ja toisaalta helppovaihtoiset jälkikäteenkin, että ne päätettiin jättää tässä vaiheessa vaihtamatta.

Tässä remontissa käytetyt puslat rivissä, mukana myös yksi värinävaimennin. Kuvasta puuttuu taakse vaihdetut jarrukilvet ja takapyörien laakerit.

Kuvassa vasemmalta luettuna:

• Perän kiinnityspuslat
• Napakannattimien ylemmät puslat (ylätukivarsien kiinnitys)
• Ylätukivarren sisäpuslat (20e pari)
• Napakannattimen alemmat puslat (19e pari)
• Alatukivarren sisäpuslat (19e pari)
• Apurungon taemmat puslat
• Apurungon etummaiset puslat (ylempi vasemmanpuoleinen)
• Napakannattimien etummaiset puslat (24e pari)
• Perän takakiinnityspusla apurunkoon (ylempi)
• Apurungon vasen värinänvaimennin (kumivaippa keskellä)

Työ lähti liikkeelle takarenkaan auton ylös tunkkaamisella ja takarenkaan irrotuksella. Auton perä nostettiin tunkilla ilmaan taka-apurungosta ja auton omien tunkinpaikkojen alle laitettiin tukevat pukit niin että takarenkaat jäivät reilusti ilmaan.

Renkaan irrotuksen jälkeen avattiin napamutterin lukitukset lyömällä ruuvimeisseli mutterin ja vetoakselin pään väliin lukituksen kohdalle.

Lukituksen avaamisen jälkeen napamutteri avattiin pulttipyssyllä. Napamutteriin sopii 12-kulmainen 36mm hylsy, jota ei tietenkään löytynyt vielä omasta työkaluvalikoimasta. Näitä hylsyjä ei ihan joka liikkeestä tuntunut löytyvän, mutta sellainen löydettiin viimein würthilta.

Seuraavaksi irrotettiin jarrusatula (2kpl 16mm kanta), iskarin alapää (18mm kanta) ja jarruputki telineineen napakannattimesta (10mm kanta). Kuvasta näkyy alatukivarressa myös "hinurikuskin erikoinen", eli auto oli vedetty penkasta ylös niin että liina oli kietaistu tuohon alatukivarren ympärille. Liina oli nimittäin ostettaessa vielä tukivarressa kiinni =)

Irrotettu jarrusatula asetettiin öljykanisterin päälle, jottei jarruputki saa siipeensä. Tämän jälkeen päästiin irrottamaan jarrulevyä. Jarrulevy on kiinni yhdellä kuusiokolopultilla (6mm).

Pienen kumivasaralla herättelyn jälkeen levy suostui irtoamaan. Jarrulevyn käsijarrurumpuosuus oli aika karmeassa kunnossa. Automaattivaihteisessa autossa käytetään käsijarrua sen verran harvoin, että ruoste pääsee tekemään mukavasti tuhojaan. Käsijarrurummun kulutuspinnalla oli noin 1mm kerros ruostetta kauttaaltaan.

Käsijarrukengät irtoavat jarrukilvestä kun jousitappia pyöräytetään 90 astetta. Jos en aivan väärin muista niin avaaminen onnistui 5mm kuusiokoloavaimella. Tappien irrotuksen jälkeen vedettiin vielä jouset pois jarrukenkien välistä, tämän jälkeen jarrukengät olivakin jo irti.

Käsijarrukenkien poistamisen jälkeen avataan kenkien levitin. Levitin aukeaa kääntämällä sisäosa ulos, tämän jälkeen käsijarruvaijerin saa pujotettua pois levittimen koukusta. Tässä vaiheessa käytiin keskikonsolista löysäämässä käsijarruvaijerit niin löysälle, että saatiin riittävästi pelivaraa jarrujen puolelle.

Jarruhilujen purkamisen jälkeen oli sopivasti tilaa ulosvetäjälle, jolla painettiin vetoakseli irti navasta. Tällä kertaa vetoakseli lähti irtoamaan todella helposti. Vetaria ei pääse tässä vaiheessa painamaan aivan irti asti, mutta loppumatka meni myöhemmin ilman ulosvedintäkin.

Ennen tukivarsien irrotusta avattiin ABS-anturin liitos napakannattimen edestä. Liitoksella on oma muovikotelo, jonka kannen alta ko liitos löytyy. Edessä pitäisi olla vielä muovinen suoja, josta on kuvassa enää rippeet jäljellä. Tämä suojamuovi täytyisi ehjänä ollessaan poistaa ennen liitokseen pääsyä.

Seuraavaksi irrotettiin poikittaisten tukivarsien pultit napakannattimesta. Molemmat pultit ja mutterit ovat 18mm kannoilla. Alatukivarren epäkeskopultin kanssa kannattaa olla tarkkana, jos avaamisen suorittaa pulttipyssyllä. Tukivarressa olevat rajoittimet saattavat hajota liiallisesta nopeudesta/voimasta pulttipyssyllä pyöritettäessä. Tällaista pulttipyssyllä hajotettua alatukivartta tarjottiin nimittäin purkurilta tuon kieron tilalle.

Viimeisenä irrotettiin napakannatin korista. Napakannattimen kehto on kiinni kolmella 18mm kannoilla olevilla pulteilla.

Nyt koko napakannatin oli käsijarruvaijeria lukuunottamatta irti. Käsijarruvaijerilla on paha tapa jämähtää napakannattimeen kiinni. Tämä harmillisuus on tosin tullut tutuksi jo e30, e36 ja nyt e46 korimalleista. "Selällään" olevasta napakannattimesta vaijerin irrotus sentään jo onnistuu. Ensimmäisenä putsattiin vaijerin kuoren ympäriltä kaikki moska pois ja liitoskohta uitettiin CRC:llä. Hetken odottelun jälkeen CRC:tä lisää, isolla sokkatuurnalla ja vasaralla herätellään päätyholkkia edestakaisin. Noin 10min ähräämisen jälkeen vaijeri suostui luovuttamaan ja lähti ehjänä irti.

Napakannattimesta irrotettiin vielä kehto valmiiksi puslan vaihtoa varten, pultissa ja mutterissa on 18mm kannat.

Napakannattimen irrotuksen jälkeen muut hilut jäivät vielä paikalleen, enempää ei kannattanut tästä kohtaa purkaakkaan. Samat temput tehtiin toisellekkin puolelle, jonka jälkeen siirryttiin auton alle.

Seuraavana oli vuorossa pakoputkiston irrotus. Pakoputket ovat pahasti edessä ajatellen taka-apurungon pudotusta. Putkisto on yhtenäinen moottorin alta aina pakoputkenpäihin asti. Ensivaikutelma putkiston irrotuksesta sisälsi useita kirosanoja. Loppujen lopuksi putkisto olikin yllättävän kätevästi irrotettavissa, eikä edes painanut niin tuhottomasti etteikö sitä olisi pystynyt yksin käsittelemään. Kuvassa näkyy myös kolarissa taipuneet pakoputken kannakkeet, jotka pitäisi olla suorat.

Pakoputkisto katkeaa tästä kohtaa. Liitos oli hieman jumissa, mutta putkistoa pyörittelemällä se irtosi kuitenkin kohtuullisella hikoilulla.

Pakoputkiston irrottamisen jälkeen tilaa olikin jo paljon paremmin. Kuvassa näkyvä perän kosteus laittoi mietityttämään että missähän kunnossa stefat mahtaa olla.

Lämpösuojapellin poistamisen jälkeen päästiin avaamaan kardaanin pultteja (E12 kanta). Kardaani irrotettiin vain perän päästä ja jätettiin roikkumaan keskitukilaakeristansa paikalleen.

Taka-apurungosta irrotettiin ensimmäisenä tuki. Tuki irtoaa avaamalla korista neljä pulttia ja apurungon isoista pulteista mutterit.

Ennen apurungon pudottamista täytyi käsijarruvaijerit vetää kokonaan pois. Käsijarruvaijerit (kuvassa harmaa kuorinen vaijeri) kulkevat apurungon etukorvakkeiden läpi ja näin ollen ne hajoaisivat jos apurungon laskisi alas ilman vaijereiden irrotusta.

Käsijarruvaijerikuorien toiset päät löytyvät keskikonsolin alapuolelta. Käsijarrukahvan luota otettiin vaijereiden mutterit kokonaan pois ja vaijerikuoren herättelyn jälkeen vaijerit vedettiin kokonaisuudessaan pois.

Valojen korkeusanturin johdon irrottamisen jälkeen peräreppu putosi kiltisti alas.

Painepesun jälkeen päästiin purkamaan peräreppua. Tämä vaihe lähti liikkeelle koiranluiden irrotuksilla, pulteissa on 17mm ja muttereissa 13mm kannat.

Tukivarsien pultit on mitotettu niin, ettei niitä saa pois ennen kun perä on irti, näin ollen perän irrotus aloitettiin perän etupulttien avaamisella (18mm kannat).

ja vielä perän takapultin avaus. (21mm kanta).

Perä pujotettiin tässä vaiheessa pois apurungosta ja jatkettiin tukivarsien irrottelua. Vetarit saivat vielä jäädä perään kiinni.

Ylätukivarren irrotus, pultissa ja mutterissa 18mm kannat. Vasen puoli irrotetaan samalla tavalla.

Alatukivarren irrotus. Pultissa on 18mm kanta ja mutteri vastaa apurunkoon, joten aukeaa yhdellä avaimella.

Tässäpä tyhjä apurunko valmiina sulatukseen. Ai miten niin sulatukseen? No vastaus löytyy vasemmasta kuvasta apurungon alapinnasta, sinne oli tullut sen verran mojova tälli että oli parempi vaihtaa koko apurunko ehjään.

Remonttitarina jatkuu seuraavalla sivulla. Tässä linkki sivulle 6.