Muutama kuva projektin varrelta

Projekti pyörähti käyntiin muutamien alustanosien vaihdolla. Molemmat etualatukivarret olivat niin kierossa, että eturenkaat ottivat lokasuojiin kiinni. Tukivarret vaihdettiin heti aluksi uusiin, jotta koria oli helpompi siirrellä omilla pyörillään.

Alustan tarkastelun jälkeen siirryttiin peltihommiin. Takakylki oli niin sisässä että oikomista ei tarvinnut miettiä. Takapuskuri oli onneksi korjauskelpoinen.

Pintapelti porattiin irti pistehitseistä ja katkaistiin oven alareunan luota. Etupään uudet tarvikeosat (etulokasuojat, konepelti ja maskipelti) oli heitetty paikoilleen säilytystä varten.

Purkaamosta hankittiin tarvittava takakulmapala. Mukana tuli hieman ylimääräistä peltiä, joten varsinaisen tarvittavan osan, pintapellin, irrotustyön ja siivoamisen sai tehdä itse.

Uusi takakylki istutettiin paikalleen koriin. Purkupalan sovitus ja istuttus koriin oli työlästä. Osien sopivuudet toisiinsa varmistettiin ennen pintapellin hitsaamista paikalleen. Hitsauksen edetessä tarkastettiin vielä useaan kertaan että raot ym. pysyvät haluttuina ja muuttumattomina.

E30:n korjauksen perusteella eli pelko että vain muutaman vuoden nuoremmassa autossa olisi yhtä paljon ruostepaikattavaa. Positiivikseksi yllätykseksi ruostepaikkoja joutui tekemään vain kohtiin jotka oli murjottu ajamalla johonkin, tai maalipinta rikottu nostamalla tunkilla väärästä kohtaa (etulokarit). Kuvassa korin ainoan pahan ruostepaikan korjaus menossa.

Helmoissa oli molemmilla puolilla korjattavaa. Pahin vaurio oli oikealla takana, tähän jouduttiin vaihtamaan loppujen lopuksi pätkä peltiä. Oikomistakin yritettiin mutta pintapelti vain repesi vedossa.

Tässä oikeaan helmaan tehty korjaus. Jos paikkapellin ihmeellinen muoto ihmetyttää, niin paljastettakoon että yksityiseltä tilaamani purkuauton helmapätkä oli myös rutussa. Käytännössä helman pätkästä ei voinut oikomisenkaan jälkeen kelpuuttaa kuin juuri tuon palasen, sen siitä saa kun näkemättä ostaa.

Ohjaustehostimen öljynlaudutin oli saanut osuman, putki (alempi) oli painautunut hammastankoa vasten kasaan. Lauhdutin oli lähes täysin painunut umpeen, joten se vaihdettiin ehjään purkuosaan (ylempi).

Nopea testaus, että sopiiko palaset paikalleen. Tarvikelokasuojat ovat monesti tehty vähän sinnepäin, joten niitä soviteltiin paikoilleen ennen maalausta. Auton oma etupuskuri oli korjauskelvottomassa kunnossa. Autoon hankittiin kolariviallinen M3-etupuskuri, joka on kuvassa vielä korjaamattomana. Puskuri nostettiin paikalleen näyttämään kuinka keulan osat sopivat toisiinsa.

Kaveri, jonka riesaksi maalaus lankesi, innostui mustasta keulasta sen verran että koko auto tuli ylimaalattavaksi mustalla, vaikka alkuperäistä hopeaa varten oli jo maalit hankittuna. Kuvan peltiosissa on musta varastomaali.

Väliin hieman sähköhommia..

Purkamisen yhteydessä huomattiin että takaluukun johtosarja oli rikki. Tämä on E36:lle tyypillinen vika, takaluukun sähköjohdot katkeavat korin ja takaluukun välistä. Johtoja kulkee tuossa sarjassa yhteensä 10kpl ja niistä oli yhtenäisinä vielä kolme, joskin niistäkin oli eristeet murtuneet. Edellisellä omistajalla oli varmasti ollut ongelmia luukun sähköjen kanssa.

Alkuperäiset johdot olivat niin huonossa kunnossa että niitä ei kannattanut yhdistellä ja eristää uudestaan. Johtosarja korjattiin vaihtamalla luukun ja auton väliin jäävä osuus jokaisesta sähköjohdosta. Johtonipun päälle lämmitettiin iso kutistesukka, jolloin alkuperäiset läpivientikumit saatiin käyttöön ja läpivienneistä vesitiivit. Kuvassa johtosarja korjattuna.

Ja takaisin korin kimppuun: irrotettavissa olleet osat valmisteltiin ja maalattiin korista irrallaan.

Kuvassa takapuskuri ja takaluukku odottavat hiomaväriä. Etupuskuri oli tässä vaiheessa vesihionnan jälkeen valmis väritykseen.

Puskurit ja takaluukku olivat kolhittuja, joten osien valmistuminen edellytti korjausta, kittausta, hiontaa, hiomaväritystä, taas hiontaa ja viimeisenä varsinaisen maalauksen.

Etupuskurin maalaus lähes valmis, kuvassa ruiskutetaan toista lakkakierrosta.

Ilmanvaihto aiheuttaa ongelmia autotalli-/harrastemaalauksessa. Talli oli usvassa ruiskutuksen aikana ja näkyvyys tällöin noin metrin verran. Kuvaa oli turha yrittää ottaa värimassan ruiskutuksen aikana, koska tumma pöly esti tehokkaasti näkyvyyden.

Tasoitetöitä tehtiin peräpeltiin, takakyljen katkospaikkoihin ja helmoihin. Peräpeltiä oli aikaisemminkin kolhittu johonkin kun maalin- ja tasoitteenpoiston jälkeen peltipinta oli laineilla.

Osa kummastakin helmasta oli pellillä peltitöiden takia, joten vanhojen massojen päälle olisi ollut vaikea saada siistiä lopputulosta. Vanhat helmamassat päätettiin poistaa kokonaan ja pinnat putsattiin paljaalle pellille. Tällä varmistettiin tasainen massakerros molempiin helmoihin. Vasemman puolen helma oli joskus aikaisemmin ylimassattu ja massojen väli oli kitattu, joten putsaamista riitti.

Tässä kori pohjamaalattuna ja hiomaväritettynä. Paljaat peltikohdat pohjamaalattiin ja korin näkyviin osiin ruiskutettiin hiomaväri päälle. Hiomavärillä peitettiin "karkean" hiomapaperin hiomajäljet, tasoiteltiin vielä pieniä huokosia sekä vanhojen maalikerrosten rajoja. Kuvassa katon hiomavärin vesihionta aloitettu.

Edellisten omistajien helmakolhut tasoitettiin ja tämän jälkeen jälkeen helmat pohjamaalattiin. Pohjamaalin päälle ammuttiin musta Terosonin helmamassa. Massan annettiin kuivua tunti ja tämän jälkeen aloitettiin korin pintamaalaus.

Kori ruiskutettiin pintapelleiltään lopulliseen väriin. Katolla on nähtävissä selvästi autotallimaalauksessa väkisin tulevia roskia. Roskista pääsee onneksi eroon hionnalla ja kiillotuksella.

Tässä vielä takaa lopullinen pinta. Maalauksen jälkeen liimattiin tuuli- ja takalasi kiinni sekä suojattiin kotelot Tectyl:in ML -kotelosuoja-aineella.

Korin valmistuttua siirryttiin ovien kimppuun. Ovien purkamisessa ja pohjatöissä meni yllättävän paljon aikaa. Ovien alareunoista raavittiin ruosteen irrottamat saumakitit pois, putsattiin terveelle pellille, pohjamaalattiin ja saumattiin uudelleen.

Maalauksen jälkeen ovet oli asennettava takaisin koriin ja koottava paikallaan, jottei uusi maalipinta kolhiintuisi.

Ovet kotelosuojattiin vielä ennen kasausta. Auto oli tämän jälkeen nelipyöräsuuntausta vaille katsastuskunnossa. Kilvet irtosi toisella katsastuskierroksella, kun päästötesti jouduttiin uusimaan. Toisella katsastuskerralla päästöt olikin sitten heti kohdallaan. Korjaustoimenpiteenä koneelle annettiin hieman "happea" moottoritiellä ennen pakokaasutestiä.

Auton projektit jatkuvat seuraavalla sivulla. Tässä linkki takapyörän laakerin vaihtoon ja vanteiden korjaukseen.