Purkuvanteet olivat saman ikäluokan koneesta tehtaan alkuperäisellä maalipinnalla. Ne oli siis siistittävä ennen alle laittoa.
|
Mielessä saattoi jopa käydä takavanteen mahdollinen sovittaminen hiekkapuhalluskaappiin, mutta sitä ei edes (montaakaan kertaa) yritetty, koska eihän se voi mahtua.
|
Vaakatasossa mahtuminen oli ilmeistä, mutta puhallushanskat jäävät niin matalalle ettei työskentely onnistu. Vanteen kohottaminen takareunastaan auttoi vain tuskalliseen alkuun, jonka jälkeen taistelu kaapin kanssa oli lopetettava.
|
Päivä pääsi taittumaan jo illan puolelle ennen kun molemmat takavanteet oli puhallettuina. Onneksi työkoneisiin on saatavilla hyviä valoja niin päivän jatkaminen onnistuu tarpeen vaatiessa. Kuvassa Valtra 915 avustamassa valaistuksen kanssa.
|
Puhalluksen jälkeen vielä karkeimpien kohtien sekä hitsipallojen hionta. Vanteet olivat tämän jälkeen valmiit pohjamaalausta varten.
|
Pohjamaalin jälkeen ruiskutettiin noin 2,5 kerrosta pintamaalia.
|
Pian maalauksen jälkeen aloitettiin keskiölevyjen puhallus kaapissa. Huomaamatta jäi että puhalluskaapin pölyimurin pussi oli päässyt irtoamaan putkestaan ja imurin imemä puhalluspöly puhaltui kaapin takaa ylös ilmavirran vietäväksi. Tilanne huomattiin vasta jonkin ajan kuluttua ja alumiinioksidi oli ehtinyt pöllytä, jonkin matkaa konehallin nurkan takana olevan, tuoreen maalipinnan päälle: kuvassa näkyy onnistunut suoritus. Uusiksi meni, no tasoittuupahan hionnan myötä hieman kuvassakin näkyvät ruosteen syömät alueet.
|
Keskiölevyjen puhallus onnistui muutoin hyvin.
|
Uusintamaalauksen jälkeen tilanne näytti taas paremmalta.
|
Vanteiden uusintamaalauksen yhteydessä väritettiin myös keskiölevyt. Maalimäärällä herkuttelu johti muutamaan valumaan, mutta muuten lopputulos oli onnistunut.
|
Renkaat irrotettiin vanhoilta vanteilta sisäkumeineen "rengaskoneen" avulla.
|
Toisen sisäkumin venttiilin kanssa oli nähtävästi onnistuttu jo edellisen omistajan toimesta ja sisäkumin ulosvetovaiheessa onnistuttiin lisää kun ventiilin varsi murtui tyveltä. Venttiili repäistiin irti uuden tieltä.
|
Reilu karhennus korjausventtiilin alle, liima pintaan..
|
.. ja korjauspala päälle. Tuntui tarttuneen varsin tukevasti.
|
Rengas pyöriteltiin vanteen sekä "rengaskoneen" luokse ja huullokseen sutaistiin liukastetta.
|
Ensimmäinen huulos lumpsahti lähes itsestään vanteelle. Seuraavaksi laitettiin puupalikat renkaan alle helpottamaan sisäkumin pujotusta.
|
Vielä sievä sipaisu "rengaskoneella" ja pyörä oli keskiölevyä vaille valmis.
|
Pyörän sovitus varovasti paikalleen ja parilla mutterilla kiinni. Sitten suoritettiin sama asennusruljanssi toisen puolen pyörälle.
|
Etupyörien alkuperäiset vanteet olivat huonoimmat. Etenkin vasemman etupyörän vanne, jolla nähtävästi oli ajettu jo jonkin aikaa pyörän pultit löysällä.
|
Korvaavat vanteet hankittiin purkuosana valmiiksi hiekkapuhallettuina ja maalattuina.
|
Harmi että maalipinta oli niin huono, että se joutui tyytymään hiomavärin rooliin..
|
.. siis se oli ihan oikeasti huono ..
|
.. mutta onneksi maalissa oli paksuutta sen verran, että oli mitä hiomalla ohentaa. Tuskin tämäkään vanne oli aivan ruosteeton ollut ennen hiekkapuhallusta.
|
Keskiölevyissä oli hieman parempi pinta, mutta nekin hiottiin tasaisiksi ennen uutta maalikerrosta.
|
Etuvanteiden maalaus onnistui ensimmäisellä kerralla.
|
Oikeassa etupyörässä oli sisäkumi, joten vasen etupyörä oli ainoa sisärenkaaton. Renkaan tiivistymistä vanteeseen jouduttiin houkuttelemaan liinan avulla, jotta saatiin paine nousemaan.
|
Valmiit pyörät näyttivät tältä. Tässä vaiheessa jäi harmittamaan ainoastaan se, että renkaat olisi ehdottomasti pitänyt uusia tässä yhteydessä. Renkaissa oli vielä hyvin pintaa, mutta etenkin takarenkaiden kyljet olivat halkeilleet ja toisessa renkaassa oli tossu kyljen pullistuman vuoksi. Vasen eturengas oli myös vaurioitunut kyljistään tyhjänä olemisen vuoksi. Uusimiseen ei vaan ollut mahollisuuta projektin muiden osa-alueiden viedessä rahalliset resurssit.
|
|
Tästä seuraavaan osioon:
|
