Polttoainesäiliö päätettiin irrottaa sen jälkeen kun vaihteiston pääakseli paljastui vaihtokuntoiseksi. Säiliöstä oli joka tapauksessa korjattava ohjaamon kiinnityskorvakkeiden päät, joten korjaus päästiin nyt samalla tekemään mukavammassa asennossa.

Kiinnityspultit irrotettiin vaihteiston puolelta ja säiliö nostettiin moottorinostimella pois paikaltaan.

Tässä vaiheessa hieman hymyilytti polttoainesäiliön kyljessä olevan painesuodattimen runkoon kirjoitettu teksti: "ehjä" - olikohan tämä tosiaan ainoa ehjä osa koko traktorissa. (Huom. myöhemmin kyseinen teksti ei enää hymyilyttänyt)

Polttoainesäiliöstä irrotettiin polttoaineyhteet. Imulinjan banjopultista löytyneet roskat eivät yllättäneet.

Osa roskasta oli jo läpäissyt banjopultin.

Polttoainesäiliö piti tyhjentää pohjatulpan kautta. Pohjatulppa oli kireässä, eikä meinannut aueta vaikka lähti viimein pitkällä jatkolla pyörimään. Pulttipyssyllä avaten tulppa viimein aukesi, mutta samalla selvisi kierteiden olevan pilalla. Ilmeisesti tulppa oli aikoinaan myös kiristetty (/rikottu) pitkällä jatkovarrella tai pulttipyssyllä.

Kierteiden korjaamiseen ei keksitty muuta järkevää tapaa kuin korjauskierteen asentaminen. M24x1.5-kierteen korjaussarja tilattiin Saksasta kotimaisen olemattoman tarjonnan vuoksi.

Säiliöön laitettiin paineilma virtaamaan sisälle ja vanha kierre hiottiin pois. Näin hionnasta irtoava metallihile lensi työstön yhteydessä suihkuna ulos säiliöstä (eli työstäjän päälle). Tämän jälkeen tehtiin korjauskierretapilla uudet kierteet, jonka työstölastut poistuivat säiliöstä samalla menetelmällä.

Korjauskierrettä pyöritettiin uuteen kierteeseen holkin pituuden verran ja kierre katkaistiin tämän jälkeen sekä ulko-, että sisäpäistä (kuvassa on sisäpään kiertokara vielä katkaisematta.

Uusi tulppa kierrettiin uuden tiivisteen kanssa paikalleen.

Säiliön vasemmassa etureunassa oli kaksi painaumaa. Luultavasti traktori oli joskus ajettu kiven tms päälle. Kolhut olivat nyt hyvin esillä, joten ne päätettiin oikaista. Isompi lommoista oli suoraan alapinnassa ja toinen pienempi pohjan/kylkilijan pyöreässä taitoksessa.

Säiliön pintapelti on ohutta, noin 5 mm paksuudeltaan, joten oikaisua kokeiltiin hitsaamalla pultteja kiinni ja vetämällä niistä vetovasaralla.

Pelti oli kuitenkin pokkauksiensa johdosta todella kovaa, joten vetovasaralla lyödessä tankki meinasi tulla mukana ja lopulta pultit irtosivat. Suorakulmalla tarkasteltuna tilanne ei ollut muuttunut mihinkään lähtötasosta.

Seuraavaksi otettiin heti käyttöön järeämmät keinot ja vetoa varten kiinnitettiin hienokierteinen pultti lattaraudan pätkään, joka heppailtiin kiinni tankkiin.

Vetoa varten porattiin paksuun levyyn reikä ja levy tuettiin tankin päätysauman kodalta sekä laajalta alalta alempaa.

Tällä tavalla pinta saatiin liikkumaan. Veto tehtiin hieman yli ja korkeat paikat naputeltiin tämän jälkeen vasaralla takaisin alas.

Oikaisun jälkeen siirryttiin hytin kiinnityskorvakkeiden korjaamiseen. Kuvassa on vasemman korvakkeen etummainen tukikolmio, jonka alapää on repäissyt tankin puhki hitsauksen kohdalta. Tämä vika oli alunperin tiedossa; polttoainesäiliössä ei voinut pitää montaa litraa polttoainetta tai muuten se tihkui tuosta halkeamasta ulos.

Myös saman korvakkeen taempi tukikolmio oli haavoittuneen näköinen, vaikkakaan ei ollut vielä läpi asti haljennut.

Molempia hitsisaumoja avattiin ensin hiomalaikalla, tässä taempi.

Ja tässä etummainen. Kovin syvää avausta ei voinut tehdä pellin ohuuden vuoksi.

Hitsausten jälkeen tiiveys varmistettiin tunkeumanesteellä.

Nesteen kuivumisen jälkeen päälle ruiskutettiin kehite, hyvältä näytti. Kuvassa on oikean puoleinen korvake, jolle tehtiin sama korjaus varmuuden vuoksi.

Oikomiskohtaa päätettiin vielä hieman karkeasti siistiä, jottei maalausvaiheessa pääsisi perunapelto häiritsemään.

Vauriokohtaan siveltiin koritinaa varten pohjuste.

Pohjuste poltettiin kuumaksi ja kuona pyyhkäistiin kuumana pois pinnasta.

Tämän jälkeen sulateltiin ja leviteltiin tina pintaan. Tina höylättiin lopulta tasaiseksi panssariviilalla.

Tinaus jäi pituudeltaan hieman vajaaksi ja sekaan mahtui muutama kolo. Näitä ei kuitenkaan lähdetty korjaamaan, vaan lopputulos sai välttää polttoaineäsäiliön pohjaksi.

Tämän jälkeen polttoainesäiliö hiekkapuhallettiin tinausalluetta sekä koneistettuja tasopintoja lukuunottamatta.

Säiliö ehti olla muutaman päivän luonnollisessa käyttöasennossaan, kunnes se nostettiin pystyyn moottorinostimella maalausvalmisteluja varten. Noston jälkeen huomattiin että säiliön ulkopinta oli kostunut polttoaineesta. Tyhjennystulppako muka vuotaa taas - ei per#?%?, se piti kyllä tulla asianmukaisesti kuntoon.

Syy löytyikin (onneksi?) hieman ylempää kardaanitunnelin puolelta. Polttoainesäiliön poskien yhdysputken hitsaukseen oli jäänyt reikä, josta polttoaine pääsi hikoilemaan läpi. Samalla selvisi luultavasti miksi tyhjennustulpasta oli väännetty kierteet rikki asti - kun mokoma aina vaan vuotaa, vaikka kuinka kiristää.

Sauman pätkä sulateltiin umpeen TIGillä. Samalla siivottiin läpi hitsisaumojen luota hitsiroiskeet maalauksen helpottamiseksi. Seuraavaksi aloitettiin säiliön pohjamaalaus pintamaalia varten.

Pohjamaalaus ehti jo melko pitkälle, kunnes säiliön moottorin puoleisen päätylaipan hitsisauma sai oman hunnun päälleen. Pohjamaali nimittäin paljasti hiekkapihalluspinnalla näkymättömänä pysytelleen hitsauksen reunahaavan. Reunahhava oli kuitenkin sen verran syvä, että kyseessä saattoi olla jopa pintarepeämä. Kyseiset saumat oli siis putsattava ja hitsattava uudelleen.

Traktorin alkuperäinen etukehto kaivettiin romukasasta ja säiliö pultattiin siihen kiinni. Kiinnitys tehtiin, jotta säiliön kiinnityspinta ei pääsisi vääntymään hitsauksen yhteydessä.

Hitsaus jouduttiin tekemään muutamassa pätkässä, koska pultteja oli käytettävä yksitellen irti hitsauksen tieltä.

Tämän jälkeen päästiin viimein suorittamaan maalaukset loppuun.

Tästä seuraavaan osioon: