Hakkuri hankittiin oksien ja risujen hakettamiseen. Rankoja haketettaessa työ eteni hyvin ja hakkuri jaksoi vetää puut loppuun asti mutta ohuiden risujen ja runsasharaisten oksien kanssa tuli hiki. Syöttösuppilo tukkeutui helposti etenkin ison männyn oksien hävityksessä.

Hikeä päätettiin vähentää hydraulisen syöttölaitteen asentamisella. Uuden syöttölaitteen hintaa kysyttiin valmistajalta, mutta CH150 mallin syöttölaitetta ei ollut enää saatavilla. Uusi pienin muutoksin sopiva HF160 (HF160:n) syöttölaite olisi maksanut noin 2500 euroa. Hakkurin hintaa ei lähdetty kolminkertaistamaan, joten syöttölaite päätettiin tehdä itse. Yllättäen tehtaalta löytyikin HF160 syöttölaitteen myyntiin päätymätön kehitysversio, joka vaihtoi omistajaa sopivaan hintaan. Syöttölaite, hydraulimoottori ja syöttösuppilo tuli maksamaan yhteensä noin 500 euroa. Lisäksi tarvittiin hydrauliletkut, virtauksensäätöventtiili, suuntaventtiili, hydraulinippoja.

Transpoint toi pihaan tällaisen suppilon.

Suppilon sisälle oli pakattu itse syöttölaite ja pienemmät osat.

Lähetyksessä tuli syöttösuppilon lisäksi syöttölaite (proto), letkusarja, virtauksen säätöventtiili, suuntaventtiili, HF180 ohjekirja (hydrauliikan kytkentöjä varten), uudet varaterät (ei kuvassa) ja itse hakkuriin rajoitinrengas.

Hydrauliikkaliikkeestä oli hankittava kuvan mukaisesti nippoja, tiivisteitä ja vastavirtaventtiili.

Tässä vielä kaikki hydrauliputkisarjan putket.

Osat sovitettiin toisiinsa kiinni.

Syöttölaite nostettiin paikalleen ja hydraulimoottoriin asennettiin hydrauliputket. Syöttölaite sopi yllättävän hyvin paikalleen.

Erot syöttölaitteen ja hakkurin välilllä näkyvät rakoina liitoskohdassa.

Syöttölaitteen pikakiinnitys ei vastannut hakkurin alkuperäiseen kiinnitykseen, joten väliin oli tehtävä muutoskappale.

Muutoskappale tehtiin kahdesta lattaraudasta.

Tässä muutoskappale (sininen ympyrä) valmiina. Hydrauliputket kiinnitettiin paikalleen ja hakkuria päästiin testaamaan syöttölaitteen kanssa. Raivatun vesakon hävittämisessä syöttölaite toimi moitteettomasti. Hentoisempaa tavaraa syötettäessä (tuoreet kuusen ja koivun oksat) kuitenkin tukkivat nopeasti syöttölaitteen. Kuvassa on tukos, joka on saatu aikaan hakettamalla koivun oksia. Järempi osuus oksasta meni läpi, mutta ohuet latvat jäi jumiin syöttölaitteeseen.

Ensimmäisenä toimenpiteenä poistettiin syöttölaitteen nielussa oleva ohjausveitsi. Tässä hakkurimallissa vastaava ohjauspala löytyy itse hakkurista, joten se voitiin poistaa syöttölaitteesta.

Ohjausveitsi oli hitsattu kahdella yhtenäisellä saumalla (siniset nuolet) syöttölaitteeseen. Tehtaan testauksissa syöttörullan suojapeltiä oli jatkettu (vihreät nuolet) noin sentin verran. Tämä sentin jatkos päätettiin myös poistaa.

Syöttörullan ja suojapellin välinen etäisyys oli yksi mahdollinen syy tukkeutumisiin. Uudempien syöttölaitteiden ohjeistuksessa puhutaan parin millin välyksestä kun tässä välys on kahden sentin luokkaa. Syöttölaitteen suojapelti on tässä mallissa kiinteä ja kohtuullisen järeää tekoa, joten välyksen muuttamista ei yritetty ensimmäisenä toimenpiteen.

Suojapellin etäisyys nielun pohjaan oli aloitusvaiheessa hieman vaille kuusi senttiä.

Ensimmäisenä irrotettiin ohjausveitsi.

Seuraavaksi poistettiin tehtaalla tehty noin yhden sentin jatkopala suojapellistä.

Näillä toimenpiteillä syöttölaitteen toimivuus ei juurikaan parantunut. Syöttölaite tukkeutui koivun oksista nopeasti.

Seuraavaksi suojapeltiä lyhennettiin noin viisi senttiä lisää.

Nielun ja suojapellin väliseksi etäisyydeksi tuli nyt noin kymmenen senttiä. Tämän lyhennyksen jälkeen haketettiin noin kymmenen ison koivun oksat ilman tukkeutumista, joten korjaus vaikutti toimivalta. Syöttölaite toimi tämän jälkeen kaikilla haketetuilla materiaaleilla.