E46 touringin korjaus jatkuu, sivu 8

Puslaremontin jälkeen siirryttiin helman vaihtoon.

Takakyljen vaihdon jälkeen aloitettiin vasemman helmavaihdon valmistelu. Helmapellin irrotus lähti liikkeelle selkeimmästä paikasta, eli pohjan pitkästä sivusta.

Helmapalasta putsattiin pistehitsilinjan päällä olevat massat pois, jotta itse pistehitsipaikat saatiin näkyviin.

Massojen putsauksen jälkeen aloitettiin pistehitsien poraaminen auki. 8mm on sopiva terä pisteiden poraamiseen, samalla tulee tehtyä reiät valmiiksi tulppahitsausta varten. Kynnyslistojen alla on myös runsaasti pistehitsejä, nämä oli porattava niin, että poraus ei mennyt läpi takana olevasta vahvikkeesta. Auton oma helmapelti oli vielä koskemattomana, eikä näin ollen vielä tiedetty mitkä kaikki korjauspalat tarvitaan. Kaikki helman sisällä olevat vahvikepalat pyrittiin siis irrottamaan niin ehjänä kuin mahdollista.

Pisteiden auki poraamisen jälkeen tökittiin kotelon sisällä olevat äänieristeiden kotelovaahdot auki. Kuvassa helmapala irrotettuna.

Helmapalassa oli sisäpuolella ruostetäpliä, jotka hiottiin puhtaaksi ja päälle ruiskutettiin kauttaaltaan sinkkiä. Tulppahitsi ja saumapaikoista kauempana oleville alueille ruiskutettiin myös pohjamaali. Epätasainen kohta on paikka, johon kotelon äänieriste kiinnittyy kotelovaahdolla.

Kolaroitua helmaa vedettiin ulos, jotta sisäpuolen pellit tulisivat hieman ulos ja itse palan irrottaminen olisi helpompaa. Syvimpiin kolhupaikkoihin hitsattiin peltilaput, jotta vetovoimaa saatiin jaettua isommalle alalle. Peltilappuihin hitsattiin vielä vetämistä varten kettinkilenkkejä, joihin itse vetokettinki kiinnitettiin. Tällä(kin) kerralla vedossa tarvittavan voiman tarjosi traktori.

Vedon jälkeen helma näytti tältä. Helma tuli ulos jonkin verran, mutta veto vaati lopulta niin paljon voimaa että neljä hitsipistettä repesivät helmasta irti. Korista irrotettiin tässä vaiheessa myös ovet ja kynnysmuovit pois tieltä.

Helman irrotus aloitettiin pistehitsien avaamisella. Pintapelti hiottiin puhki pistehitsin kohdalta, jolloin sisempi pelti jää yhtenäiseksi ja pintapelti irtoaa nätisti.

Helman takaosasta tulee melkoista reikäjuustoa vahvikepalojen pistehitsien avaamisen jälkeen. Helman kylkilinjasta löytyy myös muutamat pisteet.

Helman katkaisun (edestä, takaa ja b-pilarista) jälkeen päästiinkin irrottelemaan mattopuukolla äänieristeitä kotelovaahdoista. Kotelovaahdot pitävät helmaa todella tiukasti paikallaan vaikka kaikki pistehitsit ja saumamassat on avattu.

Pienen kiroilusession ja vääntelyn jälkeen helma saatiin irti ilman isompia vahinkoja. Pintapellin irrotuksen jälkeen oiottiin b-pilarin vahvike, takaoviaukon vahvike ja tunkin nostotuki vaihdettiin purkuhelmasta.

Korjauspala sahattiin pari senttiä aukkoa pidemmäksi ja sovitettiin tämän jälkeen paikalleen. Pellit ovat nyt siis sovituksen ajan saumakohdista päällekkäin noin pari senttiä.

Sovituksen jälkeen helmapalaa hepattiin saumakohtien ulkokanteista kiinni samaa tahtia kun sitä sahatiin oikeaan mittaan. Tällä menetelmällä varmistettiin että korjauspala tulee juuri oikean mittaiseksi, eikä esim joltain kohdalta sentin liian lyhyeksi.

Ennen saumojen/tulppien hitsaamista tarkistettiin etu- ja takaoven kanssa että helmavälys on kohdallaan ja pala näyttäisi istuvan paikalleen. Korjauspala olisi ollut vielä tässä vaiheessa helposti asemoitavissa uudelleen heppauspisteiden avaamisen jälkeen. Pala istui kuitenkin paikalleen kerrasta niin hyvin että se voitiin hitsata kiinni.

Ensimmäisenä hitsattiin saumat. Hitsaus tehtiin noin 1,5cm pätkissä niin että hitsauskohta ehti jäähtymään ennen uutta hitsipätkää. Tällä menetelmällä saatiin minimoitua sekä pinnotteiden palaminen että pellin veteleminen. Tulppahitsaus aloitettiin saumojen jälkeen oviaukoista. Oviaukkojen jälkeen tulppahitsattiin helmavahvikkeet ja viimeisenä helmapelti lattiaan kiinni.

Hitsausten jälkeen aloitettiin hitsien siivoaminen. Isoimmat ylimääräiset hiottiin saumoista ja tulppahitseistä paineilmavingulla.

Vingutuksen jälkeen saumat hiottiin pellin tasalle paineilmahiomakoneella. Hitsisauma ei saa missään tapauksessa jäädä peltipinnan yläpuolelle, mutta toisaalta sauman on jäätävä tukevaksi, eli peltipinnan alapuolellekkaan ei parane hioa. Hiontojen jälkeen saumat pohjustettiin tinausta varten ja tinattiin huolellisesti.

Tinauksen jälkeen suoritettiin alustava kotelosuojaus. Kotelosuoja-ainetta ruiskutettiin koteloon reilu puoli purkillista, jotta kotelo selviäisi ruosteetta muutaman päivän odottelun kylmässä hallissa ennen lämpimään autotalliin siirtymistä. Lämpimässä tilassa pintapelleistä putsataan valumat pois ja tehdään pintakäsittelyt. Pintakäsittelyjen jälkeen suoritetaan vielä huolellinen kotelosuojaus kaikille korjauksen kohteena olleille osille.

Läpimään talliin siirtämisen jälkeen vaihdettiin automaattivaihteistoon öljyt ja suodatin. Samalla oiottiin vaihteiston öljypohja, joka oli painunut kolarissa ruttuun.

Automaattivaihteiston öljynvaihto lähti liikkeelle uuden suodatinsarjan (varaosanumero 24117557071, noin 80e) tarkistuksella. Paketissa tuli mukana uusi suodatin, suodattimeen tiivisterenkaat, öljypohjan tiiviste ja öljypohjan pultit.

Vaihteiston öljypohja on auton alla hyvin esillä. Öljypohja oli painunut vasemmasta takareunasta (kuvassa kolmen prässäyksen kohdalta), kuvassahan tuo näyttää melkein ehjältä.

Öljypohja irtoaa avaamalla 20kpl (10mm kannat) pultit. Pohjan irrotuksen jälkeen alta paljastuu öljysuodatin, suodatinkin oli saanut osansa kolhusta ja oli etureunasta rutussa (kuvassa suodattimen oikea reuna).

Öljysuodatin irtoaa vetämällä alaspäin, tiivisterenkaat jäivät tosin vielä vaihteistoon kiinni. Suodattimen alta paljastuu vaihteiston venttiilikoneisto, tätä pidemmälle ei öljynvaihdon yhteydessä tarvitse purkaa.

Tässä vielä lähempää kuva suodattimen tiivisteistä, tiivisteitä on kaksi peräkkäin ja molemmat oli poistettava ennen uusien asentamista.

Vanha öljy oli tummaa, mutta olisi varmasti ajanut vielä asiansa. Öljypohjan irrotuksen yhteydessä öljyä tulee pois vain muutamia litroja, loput öljyistä on vaihdettava ns. huuhtelemalla.

Öljypohja putsattiin öljystä, koputeltiin suoremmaksi ja maalattiin uudelleen mustaksi.

Tässä vielä öljypohja sisäpuolelta. Oikeassa reunassa oleva magneetti putsattiin myös huolellisesti kerääntyneestä metallitomusta. Magneetissa oli moskaa yllättävän vähän ottaen huomioon autolla jo ajetut +200tkm. Samalla mallailtiin uusi tiiviste paikalleen. Sisäpuolta ei maalattu, koska vaihteiston öljy estää ruostumisen ja toisaalta liuottimia kestävää maaliakaan ei sattunut olemaan hyllyssä. Uusi öljypohja olisi maksanut noin 450e.

Uuteen suodattimeen pujotettiin tiivisterenkaat ja tämän jälkeen koko suodatin painettiin vaihdelaatikkoon kiinni.

Öljypohja kiinnitettiin uusilla pulteilla ja pultit kiristettiin momenttiavaimella 6nm tiukkuuteen. Öljypohjan maalipintaan tarttui hieman paperia kun tuli kiirehdittyä kasausta, eikä paksuksi vedetty maalipinta ehtinyt täysin kuivua.

Vaihteistoöljyn täyttöproppu löytyy vaihteiston vasemmasta kyljestä. Torx-hylsyllä mahtui juuri ja juuri avaamaan täyttöpropun. Öljypohjaan pumpattiin käsipumpulla niin paljon öljyä, että öljy alkoi valumaan täyttöaukosta. Auto oli tässä vaiheessa kallellaan niin, että öljyä saatiin menemään enemmän kuin normaalisti.

Turbiinissa ja venttiilikoneistossa oleva öljy on vaihdettava huuhtelemalla, joten vaihteiston paluuöljykierto katkaistiin lauhdutuskennon jälkeisestä liitoksesta ja öljy ohjattiin jäteöljyastiaan. Loput öljyt vaihdettiin pumppaamalla vaihteistoon uutta öljyä samaan aikaan kun paluuöljy valui jäteöljyastiaan, öljy lähtee virtaamaan heti auton käynnistyksen jälkeen. Huuhteluvaihdon yhteydessä käytiin läpi vaihteiston kaikki vaihteet ja uutta öljyä pumpattiin niin kauan että myös poistopuolelta tuli uutta kirkasta öljyä. Oikea öljytaso tarkistettiin vielä laatikko kädenlämpöisenä moottorin käydessä, vaihde päällä ja renkaiden pyöriessä, niin että öljypinta oli täyttöaukon alareunan tasalla.

Remonttitarina jatkuu seuraavalla sivulla. Tässä linkki sivulle 9.