E46 touringin korjaus jatkuu, sivu 9

Automaattivaihteiston öljyvaihdosta siirryttiin korin pohjatöihin.

Korin pohjatyöt aloitettiin putsaamalla pinnat kurasta auton siirron jäljiltä. Oikea kylki nostettiin pukkien avulla ylös, jolloin kyljen alaosien ja helman työstäminen helpottui huomattavasti. Oviaukot teipattiin kanttilinjan takapuolelta ja teippeihin kiinnitettiin muotoon leikatut suojapaperit jotta kittipöly pysyisi korin ulkopuolella.

Saumat hiottiin hiomakoneella tasaisiksi, jonka jälkeen aloitettiin tasoitteen levittäminen. Oikeaa muotoa haettiin kerroksittain hiomalla ja kittaamalla, joten ensimmäinen kerros oli varsin maltillinen.

Raot tarkastettiin hionnan välissä asentamalla takaovi väliaikaisesti paikalleen. Pohjatyöt kannattaa tehdä huolella, koska huonot pohjat paistavat aina läpi ja pilaa koko maalaustyön.

Kittipaikkojen lisäksi aloitettiin oikean kyljen mattaus. Etulokasuojasta hiottiin kiveniskemien kohdat pellille.

Tässä vielä kuva valmiista kittipaikasta. Tuohon ei jäänyt kovinkaan paksua kerrosta, mutta oikean muodon hakeminen vie aikaa ja vaatii useampia kittikerroksia. Kynnyslista ja tiiviste peittää tosin lopulta tuostakin paikasta noin puolet.

Takakyljen ylemmät saumat olivatkin sitten hieman helpommat. Ikkunan pistehitsikanttiin vedettiin myös ns. periaatekitti.

Takaluukun syvennys oli hieman ahdas paikka, mutta sekin tasottui ajan kanssa.

Oikean kyljen valmistuttua kittivalmiiksi päästiin vasemman kyljen kippuun. Auto nostettiin vastaavasti vasen kylki ylös ja saumat hiottiin hiomakoneella tasaisiksi. Lokarikaaressa näkyy hyvin tina väriltään hieman harmaampana.

Tasoitetyöt lähtivät liikkeelle ensimmäisellä kittikerroksella. Helmapellissä kuskin oviaukon kohdalla ollut pintaruostepaikka kitattiin myös samalla.

Tältä näyttää kylki ensimmäisen hiontakierroksen jälkeen, enää noin 4-6 levityskertaa edessä =).

Muutaman kierroksen jälkeen meno näytti tältä. Samalla kitattiin A-pilarissa ollut painauma ja aloitettiin kyljen mattaaminen..

Tässä vasen kylki kittivalmiina.

Korin kittitöiden jälkeen siirryttiin konepellin kimppuun. Konepellin etunurkka oiottiin ja pelti istutettiin sopimaan uuden munuaisen kanssa.

Oiottu kohta hiottiin pellille ja päälle levitettiin tinakerros.

Tina hiottiin oikeaan muotoon ja osuus, josta pintapelti oli hieman vedellyt, karhennettiin tasoitetta varten.

Vauriokohtiin tehtiin ensimmäisellä kerroksella ohut ylikittaus. Kittiä levitettiin muutamaan otteeseen vielä hiontojen välissä.

Hiontasessioiden jälkeen pelti saatiin kittivalmiiksi. Munuaisen istuvuus tarkastettiin vielä maalaamalla munuaisaukko yksiväriseksi pohjamaalilla. Myös konepellin kiveniskemät hiottiin pellille.

Konepellin jälkeen siirryttiin katolle. Kattopellissä oli muutama lommo, joita ensin oiottiin ja sen jälkeen levitettiin tasoite. Myös katosta löytyi kiveniskemiä, joten ko. kohdat hiottiin pellille.

Seuraavaksi purettiin takaluukku irti korista, jotta pääsiin työstämään korin takaosaa. Takaluukku olikin aukeavine laseineen aika ihmeellinen viritys.

Luukun syvennyksestä löytyikin reilusti "sinkkikukkaa" eli maalipinta oli pistemäisesti rikki ja alla oleva sinkki oli täyttänyt tehtäväänsä. Luukun syvennyksestä jouduttiin putsaamaan laajahkoja alueita pellille, jotta saatiin kaikki sinkkikukat ja ruosteenalut pois. Takaluukun johtojen läpivientikohdat olivat jo erityisen rapsakat, onneksi sinkki oli pelastanut pellin vielä lähes täydellisesti.

Kattopellin hiontatöiden yhteydessä irrotetun tuulilasin listan alta löytyi lisää herkkua. Tuulilasi oli joskus vaihdettu ilmeisen osaamattomien käsien toimesta ja tuulilasiliimapalkoa oli ilmeisesti leikattu mattopuukolla varomattomasti. Mattopuukon viillot olivat tehneet tehtävänsä ja A-pilarin pelti oli hyvää vauhtia mätänemässä. Onneksi vauriota oli vain kahdella kohtaa ja molemmat kohdat samassa pilarissa. Ruosteet (kuvassa ympyröitynä) raaputeltiin pois ja ura maalattiin muun korin yhteydessä.

Kittausten jälkeen kori pestiin huolellisesti ensin tinnerillä ja lopuksi vielä Corapesulla (jos on maalaushommat mielessä niin kannattaa ostaa jotain muuta pesuainetta). Pesujen jälkeen aloitettiin pohjamaalin ruiskuttaminen. Pohjamaalia tarvittaisiin periaatteessa vain kittipaikkoihin ja puhkihiottuihin kohtiin, mutta varmistuksen varmistuksena monet paikat pohjamaalattiin kokonaan yli.

Tässä pohjamaali jo kuivuneena. Kattoa ei pohjamaalattu kokonaan.

Oikea kylki pohjamaalauksen jäljiltä.

Vasen kylki pohjamaalauksen jäljiltä.

Pohjamaalauksen jälkeen aloitettiin hiomavärin ruiskuttaminen. Pohjamaali ja hiomaväri ovat tarkoituksella erivärisiä, jotta hiomisen yhteydessä on helppo havaita milloin hiomaväri on hiottu puhki.

Toinen hiomavärikerros menossa. Vauriokohtiin laskettiin hiomaväriä hieman enemmän, jotta painumisen jälkeen riittää vielä hiontavaraa.

Hiomavärityksen yhteydessä maalattiin konepellin etuvahvike korin väriin. Paikka on laatuvaatimuksiltaan niin matalalla tasolla että se voitiin maalata jo tässä vaiheessa. Tämä helpotti konepellin pintamaalausta huomattavasti kun luukkua ei tarvinnut avata ja sulkea kesken maalauksen.

Ikkunalistat päätettiin maalata mustiksi, koska osissa listoja oli jo jälkiä ja ruostetäpliä. Vasemman takasivuikkunan lista oli niin tiukasti kiinni, että se päätettiin maalata paikalleen jo tässä vaiheessa. Oikea takasivuikkunahan oli tässä vaiheessa vielä kokonaan irti, joten sen lista oli helppo maalata irrallaan.

Tässä valmista pintaa konepellin etuvahvikkeessa. Vihreäpohjainen ilmastoinnin täyttölappu peitettiin värimassan maalauksen ajaksi, mutta jätettiin lakan alle.

Hiomavärin kuivumisen jälkeen oli aika kaivaa hiomapaperipaketti kaapista.

Ennen hionnan aloittamista hiomavärin päälle ruiskutettiin harso mustaa spraymaalia ns. kontrolliväriksi. Tumman maalihunnun avulla pinnan epätasaisuudet erottuvat selkeästi vaaleasta hiomaväristä hionnan aikana.

Kontrolliväri ruiskutettiin jokaiseen hiomaväritettyyn kohtaan.

Tässä vielä vasen kylki. Katon hionta oli jo aloitettu P800 vesihiomapaperilla. Kaikki suorahkot pinnat hiottiin hiomatuen (kumilätkä) kanssa.

Katon jälkeen siirryttiin hiomaan oikeaa kylkeä. Kuvasta näkyy selvästi kuinka hyvin tasaiseksi hiottu oviaukko erottuu hiomattomasta osasta.

Ja vielä kuva kokonaan hiotusta kyljestä.

Oikean kyljen jälkeen siirryttiin vasemman kyljen kimppuun. Tässä lähes koko kylki jo hiottuna, ainoastaan etulokasuoja hiomatta. Kuvassa kiiltelee myös ikkunalistan uusi maalipinta.

Remonttitarina jatkuu seuraavalla sivulla. Tässä linkki sivulle 10.