E36 taka-akselistoremontti Osa 2/2

Tukivarsien maalaamisen jälkeen siirryttiin irrottamaan apurunkoa ja perää korista.

Perän ja apurungon osalta tilanne näytti ennen remontin aloittamista tältä.

Taka-apurunko on kiinni korissa neljällä pultilla, näistä etummaiset ovat ns. pinnapultteja ja takimmaiset "perinteisiä". Heti ensimmäistä pulttia irrotettaessa selvisi kuinka haperoiksi taka-apurungon puslat olivat menneet. Enää ei tarvinut ihmetellä miksi auton peräpää tuntui ohjaavan kun kiihdytyksen jälkeen päästi kaasusta.

Pulttien avaamisen, kardaanin muttereiden ja perän nopeusanturijohdon irrottamisen jälkeen koko taka-apurunko laskeutuu tukivarsineen ja vetoakseleineen. Tässä kohtaa on syytä olla hyvä tunkki, ainakin jos joutuu tekee töitä kuten minä - ilman nosturia.

Tässäpä koko "komeus" sitten on. Painoa on sen verran, että yksin ei tarvitse ilman apuvälineitä enää nostella.

Paketista irrotettiin ensimmäisenä tukivarret, (pultti per tukivarsi, kanta 18mm) tässä vaiheessa molemmat koiranluut napsahtivat iloisesti poikki - aika ja suola oli tehnyt tehtävänsä. Seuraavaksi irrotettiin vakaajatanko (kaksi pulttia, kanta 13mm) ja viimeisenä perä itse apurungosta (kolme pulttia, 16mm).

Alkuperäiset (1991) apurungon kumipuslat olivatkin jo aika hapertuneessa kunnossa.

Seuraavaksi apurungosta prässättiin kumiosat irti. Ensimmäisenä oli vuorossa perän etukiinnike, ..

.. ja viimeisenä takapuslat (kuvassa vasen takapusla).

Tässä apurunko tyhjänä. Kappale on niin tukevassa ruosteessa, ettei uusien puslien asennusta voinut ajatellakaan ennen isoimpien ruosteiden poistoa.

Tuntien irtoruosteen raaputtelun jälkeen tilanne näytti jo hieman valoisammalta.

Sitten päästiin uusien puslien asennukseen. Ensimmäisenä prässättiin takimmaiset puslat, kuvassa vasemman takapuslan asennus meneillään.

..seuraavaksi etummaisten puslien asennus, kuvassa vasemman etupuslan asennus menossa..

.. ja viimeisenä perän etukiinnikepuslan asennus.

Taka-apurunko näytti sitten uusien kumiosien kanssa tältä.

Poikittaisissa tukivarsissa on puslat vain sisäpäissä, joten näiden kanssa ei kauaa nokka tuhissut. Ensimmäisenä ylätykivarren vanha pusla painettiin irti..

.. ja samantien uusi pusla paikalleen. Sekä irrotuksessa että asennuksessa käytettiin välikappaleena 24mm voimahylsyä, joka oli juuri sopivan kokoinen ulkomitoiltaan. Uuden puslan asennuksessa on huomioitava asennus-suunta. Puslan keskiholkki tulee toisesta päästä ulommas kun toisesta.

Poikittaisen alatukivarren puslan vaihdosta jäi kuvat ottamatta, mutta operaatio menee samalla tavalla kuin ylemmän tukivarrenkin kanssa. Alatukivarren puslan asennus-suunnalla ei tosin ole merkitystä, koska pusla on täysin symmetrinen.

Viimeisenä uusittiin perän takakannaessa olevat kiinnityskumit. Ensiksi tukittiin perän huohotusreikä tulitikulla, jotta öljyt eivät valuisi pihalle. Seuraavaksi piti tehdä kaksi saman korkuista putken pätkää, joista toinen vielä tarpeeksi isolla sisähalkaisijalla. Ja viimeisenä oli löydettävä vielä oikean kokoinen kappale painamaan puslaa ulkokehältään irti, tällainen onneksi löytyi kiinalaisesta hylsysarjasta =).

Uusien asennus olikin sitten nopea homma. Pusla asennetaan niin että keskiholkissa oleva syvennys tulee taaksepäin ja soikea keskireikä tulee vaakatasoon. Asemoinnin jälkeen puslan pääsi painamaan paikalleen suoraan prässillä ilman välikappaleita. Siinäpä ne kaikki taka-akseliston kumiosat olivatkin (lukuunottamatta kallistuksenvakaajaa).

Ennen kasaamista perä sai saman tuomion kun napakannattimetkin, isoimmat ruosteet raapaistiin siis pois.

Erinäisen vahinkojen summana joututtiin kuitenkin lopulta uusimaan koko perän takakansi. Uusi takakansi tuli valmiiksi uusilla puslilla, joten tulipa tehtyä (taas) hieman turhaa työtä. Kyseessä siis e36:n aito lukkoperä (perän päällä maalattu S-kirjain, samoin kun tyyppilätkä alkaa S:llä) tästä kun oli joskus merkin harrastajafoorumilla ihmettelyä.

Tässä perä ja takakansi uusissa väreissään.

Myös uusi apurungon värinänvaimennin sai kiinnitysosineen lisämaalin pintaansa.

Sitten päästiin vihdoin kasamaan apurunkoa. Tukivarret täytyy kiinnittää ennen perää, koska tukivarsien kiinnityspultit eivät mahdu muuten paikalleen. Tukivarsien kiinnityspultit jätetään niin löysälle, että puslat pääsevät vielä pyörimään pultin ympärillä. Nämä pultit kiristetään vasta kun auto on laskettu renkailleen. Kuvassa alemmat tukivarret paikallaan.

Ja sitten ylempien tukivarsien asennus (myös nämä jätetään löysälle).

Sitten perä pultattiin kiinni apurunkoon, kaksi pulttia takaa ja yksi edestä. Perä kiristettiin lopullisesti paikalleen, koska perän takapulttien eteen tulee vakaajatanko.

Vakaajatangon ja vetoakselien kiinnityksen jälkeen apurunko oli valmiina. Koko perärepulla oli taas tässä vaiheessa sen verran painoa, että siirtelyyn tarvittiin kaverin apua.

Korin kiinnityspisteet olivat tässä vaiheessa vielä korjaamatta. Hitsattavaa oli ainoastaan oikeanpuoleisessa etukiinnityspisteessä, josta pintapelti oli murtunut.

Kuva kiinnityspisteistä taka-apurungon irrottamisen jälkeen. Vasemmalla ylhäällä on kuva murtuneesta oikeasta etukiinnityspisteestä. Kuvassa vasemmalla alhaalla on vastaavasti oikea takakiinnityspiste.

Korin korjaustyö aloitettiin putsaamalla ruosteet, massat ja vanha maali kiinnityspisteiden ympäriltä. Putsauksen jälkeen repeämä sahattiin auki ja hitsattiin riittävän suurella virralla, jotta hitsi tunkeutui kunnolla läpi asti. Hitsauksen jälkeen hitsipalot hiottiin tasaisiksi, jotta päälle hitsattavat vahvikelevyt istuisivat kunnolla pintapeltiä vasten.

Tässä BMW:n alkuperäinen korivahvikesarja. Vahvikelevyt ovat samassa järjestyksessä kuin edellisten kuvien kiinnityspisteet. Oikean etukiinnityspisteen tukilaippaan on porattu yksi tulppahitsausreikä enemmän kuin vasemmalle puolelle. Levyillä oli hintaa (11.07.2008) seuraavasti: Etuvasen (41002256495) 17,81e + etuoikea (41002256496) 17,81e + takavasen (41112256497) 19,43e + takaoikea (41112256498) 19,43e = 74,48e (suluissa varaosanumerot). Vahvikelevyt tilattiin Metroautosta ja toimitukseen meni noin viikko.

Vahvikepalat koesovitettiin paikoilleen, jotta saatiin selville niiden istuvuus. Samalla nähtiin kuinka pitkälle alustamassaa oli vielä putsattava hitsauksen tieltä.

Korjauspalojen sovituksen jälkeen kiinnityspisteet putsattiin tinnerillä ja päälle suihkutettiin sinkkispraytä. Sinkki kestää paremmin hitsauslämpöä, joten se pysyy ruostesuojana vielä hitsauksen jälkeenkin. Sinkkiin piirrettiin vielä sovituspalojen reunoja myöten reunaviivat ja näiden viivojen ulkoreunat siivottiin paljaalle pellille. Sinkki vaikeuttaa hitsausta ja näin ollen parempi hitsi saadaan aikaiseksi puhtailla pinnoilla.

Palat koesovitettiin paikalleen, jotta saatiin selville niiden istuvuus ja samalla nähtiin kuinka pitkälle alustamassaa oli vielä putsattava hitsauksen tieltä.

Tässä vahvikepalat paikallaan hitsattuna. Palojen reunoille tuli noin 2-3cm hitsipalot aina noin 4-5cm välein. Tulppahitsit poltettiin kiinni reilulla virralla.

Kiinnityspisteet maalattiin kahteen kertaan ja kuivuneen maalin päälle levitettiin alustamassa.

Tässä kiinnityspisteet massauksen jälkeen.

Vielä ennen perämurikan asennusta alkoi vaivaamaan (oikean) takanapakannattimen helan poteron ruosteisuus. Eipä siinä sitten auttanut muu kun putsata potero paljaalle pellille. On sitten todella paskamainen paikka ruosteiden putsaukselle, kaikki irtoava moska putoaa päälle, kun sokkonakaan ei työtä pystynyt tekemään. Tämän jälkeen tietysti piti tehdä samat toimenpiteet myös vasemmalle puolelle, vaikka se ei ollutkaan yhtä huonossa kunnossa.

Tässä kuva poteroista. Molemmat puolet maalattiin ensin kahteen kertaan ja maalin kuivuttua levitettiin alustamassa. Alustamassan "kovettumisen" jälkeen tehtiin kotelosuojaus auton altapäin. Kotelosuoja-ainetta työnnettiin kaikista koloista ja reijistä niin paljon, että sitä valui vedenpoistoreijistä ulos.

Kun korityöt valmistuivat niin päästiin viimein asentamaan apurunkoa koriin kiinni. Tässä kohtaa pyydettiin pari apuria mukaan. Itse olin auton alla käyttämässä tunkkia ja kohdistamassa kardaania kun apurit pitivät tukivarsista kiinni ja varmistivat että koko nippu nousee suorassa paikoilleen.

Apurunko kiristettiin takaa kahdella pultilla ja edestä kahdella pinnapultilla sekä muttereilla paikalleen. Tämän jälkeen kiristettiin kardaani paikalleen ja pujoteltiin sähköjohdot kiinnikkeisiinsä. Myös käytettynä ostettu ehjä takapönttö asennettiin tämän jälkeen paikalleen.

Muuten kokoaminen tapahtui ihan käänteisessä järjestyksessä purkamiseen nähden. Tässä kuitenkin vielä kuva vasemman napakannattimen asennuksesta.

Koeajon päätteeksi ei voinut kuin todeta, että kyllä se vaan kannatti tämäkin remontti tehdä - ei nimittäin enää vetele kiihdytyksissä ja moottorijarrutuksissa.