Ajatus puuenergialla lämpiävään viljakuivurin esilämmittimeen lähti polttopuutuotannon sivutuotteena kertyvästä silpusta, ali- ja ylimittaisista sekä lahoa sisältävistä klapeista. Esilämmityksen tehoa kokeiltiin muutaman vuoden ajan kahdella vanhalla kiukalla, joiden lämpö ohjattiin kuivaamon imuilmaan. Kahdella pienehköllä kiukaalla saatiin imuilman lämpötilaa nostettua noin 20 asteella ulkoilmaan nähden. Tulokset olivat niin rohkaisevia että seuraavaksi päätettiin kokeilla seuraavaa kokoluokkaa eli keskuslämmityskattilaa.

Esilämmitysärjestelmä päätettiin rakentaa yhden rungon päälle ja varustaa renkailla sekä vetosilmukalla.

Esilämmittimen teknisiä tietoja:

Projekti käynnistyi öljykäytössä olleen kaksoiskattilan noutamisella. Kattilan omistanut yritys vaihtoi lämmitysjärjestelmän maalämpöön, joten kattila jäi heille ylimääräiseksi.

Vielä kattilaa hieman suurempi tuuri kävi radiaattorin kanssa, joka saatiin myös käytöstä poistettuna uloskantohintaan. Suurella läpivirtauspinta-alan ansiosta vältytään varmasti puhaltimen kavitointiongelmalta.

Savupiipputarpeiksi hankittiin 375 mm halkaisijaltaan olevaa haponkestävää putkea noin 6 metriä. Samalla hankittiin muutama jämäpätkä jakoholkiksi ja kiinnityspannaksi.

Kattila suunniteltiin poikittain järjestelmän rungon päälle, joten piippu päätettiin liittää suoraan savusolan päälle. Näin rungon leveys pysyisi järkevissä mitoissa. Savusolaan leikattiin piipun sisäreiän kokonen aukko.

Runko päätettiin tehdä 120 x 60 x 5 mm suorakaideprofiilista. Rungon etupäähän hitsattiin poikkipalkki, jonka päälle pannu asennettaisiin. Radiaattori suunniteltiin rungon takapäähän.

Pannu oli ns. muurattavaa mallia, eli siitä puuttui kokonaan pohjalevy. Pohja päätettiin tehdä 6 mm teräslevystä, joka asetettaisiin runkopalkkien ja pannun väliin.

Järjestelmästä oli tarkoitus tulla helposti liikuteltava, joten runko päätettiin varustaa renkailla ja vetolenkillä. Kiinteän ja pyörivän vetolenkin vetolenkin välillä ei ollut juurikaan hintaeroa, joten päädyttiin pyörivään (10 tonnin) malliin.

Radiaattorin tukikehyksen valmistamista varten hankittiin 2 mm suorakaideprofiilia. Profiili avattiin vastakkaisista nurkista, jolloin saatiin sopivaa 2 mm kulmarautaa. Sopivampaa materiaalia ei (eikä kanttikonetta) sattunut löytymään, joten tässä jouduttiin turvautumaan hitaaseen ja työlääseen tapaan.

Vetoaisaksi hankinttiin 120 x 120 x 5 mm neliöprofiilia. Aisa oli avattava vetolenkin päästä kunnollisen kiinnityksen varmistamiseksi, joten siihen päätettiin tehdä samalla päätettiin pieni kavennus.

Vetolenkin holkkikiin työstettiin 12 mm lattaraudasta etu- ja takatuki. Holkkiin porattiin ja kierteytettiin myös reikä rasvanippaa varten. Rasvanipalle lisättiin vielä suojaputki. Tuet hitsattiin holkkiin kiinni ennen asentamista aisan sisään.

Aisan pohjaan porattiin reikä rasvanipan suojaputkea varten ja holkki tukineen hitsattiin kiinni aisan sisään.

Vetolenkki koottiin paikalleen, varmistetiin että sokka mahtui pyörimään ympäri asti ja kansi hitsattiin kiinni.

Vetopää oli tämän jälkeen valmiina.

Seuraavaksi sovitettiin rungon ja aisan väliin tulevat Y-tuet paikalleen. Painoa alkoi olemaan jo sen verran reilusti että yksin pyöritellessä sai ottaa jo oikeasti kiinni.

Mittausten ja sovitusten jälkeen Y-tuet hitsattiin kiinni aisaan ja sen jälkeen koko pakettina kiinni runkoon.

Runko alkoi näyttämään jo jollain tavalla järkevältä.

Renkaat päätettiin ottaa napoineen Mepu-vaunukuivurin alta, joten rungon pohjaan hitsattiin Mepun ratkaisua vastaavat pulttikiinnitykset napoja varten. Navat kiinnittyvät paikalleen 4 kpl 16 mm pulteilla, joten rengastus tarvittaessa on helppo siirtää takaisin vaunukuivuriin.

Runko maalattiin Valtran runkomusta-sävyllä ja rengastus kiinnitettiin paikoilleen. Rakennelma on kuvassa ylösalaisin.

Radiaattorin kiinnitystä varten tehty kehys saatiin myös maalauskuntoon.

Radiaattorin tukemista varten hankittiin 40 x 40 x 4 mm neliöprofiilia. Profiilin päihin tehtiin RST-latasta kiinnityskorvat ja päät taitettiin umpeen hitsaamista varten.

Kiinnityskehys napsautettiin pop-niiteillä rungon taakse hitsattuihin kiinnityskorviin ja pannun aluslevy sekä pannu nostettiin paikalleen. Myös pannulle oli lisätty omat RST-kiinnityskorvat, joihin pannu hitsattiin ulkovaipastaan kiinni. Renkaan päällä on ensimmäinen tukirauta odottamassa kiinnitystä.

Radiaattori nostettiin paikalleen ja kiinnitettiin kehykseen pop-niiteillä.