E46 touringin korjaus jatkuu, sivu 10
|
Korin pohjatöitä jatkettiin vielä saumauksen ja kiveniskumassan verran, näiden jälkeen päästiin vetämään pintaa.
|
Pölytöiden päätyttyä koriin vaihdettiin suojapaperit, työnnettiin pihalle ja puhallettiin paineilmalla irtopölystä puhtaaksi. Erityisen huolellisesti putsattiin kaikki reiät ja kolot, joista likaa pölyäisi maalauksen yhteydessä.
|
Pölyjen putsaamisen jälkeen auto nostettiin tunkilla perästä ylös ja helma suojattiin sauma-aineen ruiskutusta varten. Ruiskutettava pinta putsattiin huolellisesti tinnerillä ennen ruiskuttamista.
|
Seuraavaksi ruiskutettiin kerros sauma-ainetta.
|
Tässä koko sauma ruiskutettuna.
|
Ruiskutettu sauma-aine levitettiin pensselillä tasaiseksi, jotta voitiin ruiskuttaa uusi pintaan jäävä kerros. Tällä tavalla saumaan saatiin materiaalipaksuutta ja näin ollen parempi kulutuskestävyys. Alkuperäinen sauma-ainekerros oli myös paksu.
|
Toisen ruiskutuskerran jälkeen sauma näytti tältä.
|
Saumauksen jälkeen sauma-aineen annettiin kuivua yön yli ja seuraavaksi helma rajattiin kiveniskumassausta varten.
|
Rajattuun helmapohjaan ruiskutettiin vaalea kiveniskumassa. Massaa ruiskutettiin kaksi kerrosta riittävän ainepaksuuden varmistamiseksi. Tämä helman pohja peittyy kyllä vielä helmamuovilla, joten se ei joudu kestämään pahinta kivisuihkua.
|
Tässä koko helman pohja ruiskutettuna.
|
Ja vielä kuva rajauspapereiden/teippien poiston jälkeen. Näillä välineillä ja materiaaleilla päästiin hyvin lähelle alkuperäisen näköistä pintaa.
|
Takakylki saumattiin myös samalla aineella kun helman sauma. Tuubista levitettiin paksu sauma-ainepalko, joka levitettiin sitten pensselillä alkuperäisen näköisesti.
|
Tässä vielä takakulma saumattuna.
|
Saumauksen jälkeen rajattiin oikea takalokasuojan kaari. Suojateippiä jouduttiin hieman virittelemään, jottei kiveniskumassa sotkisi koko kylkeä.
|
Tässä ruiskutus menossa.
|
Kaari kiveniskumassattuna.
|
Tässä vielä pintarajaukset poistettuna. Kiveniskumassa ja sauma-aine on maalattava muutaman päivän kuluessa levityksestä. Maalaus oli suunniteltu seuraavaksi päiväksi, joten pintamaalin tarttumisongelmia ei tarvinnut pelätä.
|
Seuraavana päivänä päästiinkin jo kolmeen kertaan pesun ja tahmaliinalla pyyhinnän jälkeen värimassan maalaukseen. Värimassan ruiskuttaminen aloitettiin helmasta, koska auto piti laskea helman värityksen jälkeen maahan, jotta maalari ylettyi ruiskuttamaan katon. Ensimmäisellä kierroksella ruiskutettiin muista projekteista jäänyttä hopeaa, jotta hankittu 3 litran värimassa riittäisi.
|
Tässä katon väritys alkamassa.
|
Tässä ensimmäinen värimassakierros ruiskutettuna. Seuraava kierros vedettiin auton omalla värillä (Titansilber).
|
Auton oma väri levittymässä. Sävyjen erot eivät näkyneet maalauksen aikana.
|
Värimassan levityksen jälkeen päästiin ruiskuttamaan ensimmäistä lakkakerrosta.
|
Lakka pölisi sen verran, että kuvaus onnistui vasta hetki ruiskutuksen jälkeen. Tässä kori kahteen kertaan lakattuna.
|
Edestä sama vaihe..
|
.. ja vielä vasemmalta.
|
Lakkapinta sai kovettua viikon verran lämpimässä tallissa ja tämän jälkeen aloitettiin roskien poisto. Tallimaalauksissa vaakapinnat keräävät aina roskia puhtaanapitoyrityksistä huolimatta. Roskien kohdat hiottiin tasaisiksi hiomatatilla, johon kiinnitetty teippipintainen hiomapaperi.
|
Yksittäisten roskakohtien tasoitusten jälkeen koko vaakapinta vesihiottiin käsin/koneella (karkeus P3000).
|
Hiontojen jälkeen vaakapinnat käytiin läpi hiomatahnalla ja viimeisenä vielä kiillotustahnalla.
|
Kiillotusten jälkeen liimattiin takasivulasi paikalleen. Liimaustyö lähti liikkeelle liimapintojen putsauksella. Tuulilasiliimapakkauksen mukana tulee tähän tarkoitukseen oma aineensa. Myös lasi putsattiin liimapinnan kohdalta samalla aineella.
|
Puhdistusaineen haihduttua liimapinnan kohdalle levitettiin pohjuste. Ilman pohjustetta liimapalko ei tartu maalipintaan. Lasiin levitettiin myös pohjuste vastaavaan kohtaan.
|
Itse liimapalko levitettiin sähkökäyttöisellä puristimella pohjusteen päälle. Käsikäyttöisellä puristimella tasaisen liimapalon tekeminen olisi paljon hankalampaa. Liimapalko on poikkileikkaukseltaan kolmion muotoinen, joten lasin syvyyden säädössä riittää säätövaraa ilman että tarvitsee pelätä tiiviyden puolesta.
|
Lasi laskettiin liimapalon päälle tasaisesti ja paineltiin oikeaan kohtaan. Lasin sijaintia ja syvyyttä päästiin mittailemaan toisen puolen tehdasliimatusta sivuikkunasta.
|
Lasi kiinnitettiin kevyesti teipeillä paikalleen. Kaarevaan osuuteen jouduttiin laittamaan pahvituet (teipin alla), jotta lasi saatiin jäämään oikeaan kohtaan.
|
Tässä vaiheessa tehtiin myös korin kotelosuojaus. Kotelosuoja-ainetta ruiskutettiin kaikkiin koteloihin, joita oli korjauksen aikana käsitely. Ns. täysi kotelosuojaus tehtiin vasemmalle helmaan ja oikeaan takakylkeen. Varmistuksena ammuttiin kevyt kotelosuojahuntu myös peräpellin koteloon sekä oikeaan helmaan.
|
Valmis kori siirrettiin puomin ja traktorin avulla kylmään halliin odottamaan ovia ja puskureita.
|
Tässä valmis kori etuviistosta
|
ja toiselta puolelta.
|
Kori takaviistosta
|
ja toiselta sivulta.
|
Remonttitarina jatkuu seuraavalla sivulla. Tässä linkki sivulle 11.
|